Postikoira Iivari
Herra Iivarin pitkäaikainen harrastus on ollut postin haku. Ylpeänä joka päivä klo 12 Iivari menee eteiseen, katsoo tapansa mukaan vaativasti kulmiensa alta naulakkoa ja tökkii joskus ulko-ovea.
Iivarillahan ei ole koskaan kiire mihinkään, postilaatikolle kävellään hitaasti mutta varmasti, gentlemannin tavoin arvokkaasti. Joka toisen puskan luo 200 metrin matkalla saatetaan pysähtyä, sillä eihän arvokkaan postin kanssa voi pysähdellä tullessa, ettei se vain tipu.
Tulomatkalla hän jo hieman lisää tassuihinsa vauhtia, eikä vahingossakaan tiputa sanomalehteä matkan varrelle, jos vaikka sattuisi jokin ylitsepääsemätön haju tupsahtamaan eteen. Nuorempana lehti piti paketoida muovipussiin ihan vain sen lukukelvollisuuden säilyttämiseksi, mutta vanhemmaksi tultua riittää lehden suojaamiseksi pelkkä kuminauha.
Iivari luovuttaa lehden kiitos-käskystä.
Ylpeä postinkantaja