Tanskandoggin tahdolla läpi harmaan kiven - tai kellarin oven
Heta ja ruokahan ovat yhdistelmä, jota ei voi erottaa toisistaan. Neiti söisi itsensä vaikka halki ja miltei lähellä se olikin...
Eräänä kauniina helmikuisena sunnuntaiaamuna Taika ei jaksanut tapoihinsa kuuluen syödä koko satsiaan, joten sen kuppi "piilotettiin" alakerran kellariin, jonka ovi on jäykkä kuin rautakanki ja vaikea avata. Talon väki siirtyi koirat ruokittuaan puuhailemaan omiaan ja kuinkas ollakaan, Heta, joka oli seurannut skarppina "ylimääräisen" ruokakupin matkaa kellariin, odotti hetken ja hiipi sen jälkeen vähin äänin kellariin. Sisälle kellariin neiti pääsi "helposti" sekä äänettömästi ja kaikki meni hänen loistavan suunnitelman mukaan. Kun neiti sai ruoan hotkittua, piti tietenkin päästä ulos viileästä kellarista, missä hädin tuskin pääsi kääntymään.
Tässä kohdassa neiti kompastui omaan nokkeluuteensa ja jäi siis loukkuun kellariin. Kukaan ei huomannut n. tuntiin mitään, kunnes piti koirat päästää ulos. Heta oli mystisesti kadonnut, mutta löytyi hyvin pian kellarista varustettuna nololla ilmeellä. Eipä ole neiti sen jälkeen mennyt lähellekään kellaria, tosin ruoka maistuu samalla mittakaavalla yhä...