Eräänä kesäisenä lauantaiaamuna tapahtui seuraavaa...

Isäntä oli saapunut perjantai-iltana myöhään töistä kotiin ja jättänyt auton porttien sisäpuolelle. Seuraavana aamuna koko perheellä oli vapaata ja pappa nousi ylös päästämään koirat, eli Tuiskun ja Hermannin (ikää kummallakin vähän päälle vuoden) ulos. Pappa meni mamman kanssa juomaan aamukaffet yläkerran parvekkeelle, mistä on näkymä koko pihalle. Mamma ihmetteli minne koirat olivat hävinneet, kun niitä ei näkynyt missään. Sitten pappa huomasi koirien olevan autossaan, olivat menneet sisälle avonaisesta kuskin ikkunasta. Tuisku ja Hermanni istuivat ylpeästi kumpikin omilla penkeillään, Hermanni kuskin ja Tuisku apurin paikalla.

Mutta mitä Hermannilla olikaan suussaan! Hermanni oli löytänyt papan matkapuhelimen autosta. Pappa lähti siltä seisomalta pelastamaan puhelimen rippeitä - kun hän oli ehtinyt jo ulos, soi puhelin sisällä. Mamma vastasi ja kuulu luurista pelkkää kohinaa ja huohotusta. Tämä huusi kovalla äänellä "haloo, kuka siellä?" ja samaan aikaan pihalla Hermanni ja Tuisku kiirehtivät ulos pienestä auton ikkunasta. Pappa nappaa puhelimen ja kuulee Mamman karjumisen. Tämä kertoo koirien soittaneen kotiin. Hermanni oli jo kyllästynyt odottamaan lenkille pääsyä ja päätti nopeuttaa sitä soittamalla kotiin, olihan puhelimessa helpot pikanäppäimet...

Tuisku & Hermanni